Kun rakastaa liikaa

Edellinen teksti näytti olevan sekin liikaa olemisesta. Tosin muistan, miten olin liikaa itselleni tuona kyseisenä päivänä. Tämän päivän teema sen sijaan on se miten voi rakastaa liikaa. Tämä liittyy vahvasti siihen, miten on liikaa monelle. Itselläni vaikuttaa sekä erityisherkkyys, että nouseva skorpioni, jotka molemmat hyppäävät syvään päähän ja elävät täysiä. Kiva kombinaatio, paitsi jos hyppää myös rakkauteen yhtä lailla täysiä ja ahdistaa toisen melkein hengiltä sillä, että nauttii tämän seurasta täysiä. Jos toinen ei ole täysiä ihminen, on tuomani energian määrä aika hämmentävä ja pelottavakin.

Se tunne kun mietit, että pitäisi ehkä löytää balanssi, mutta et todellakaan halua muuttaa itseäsi, koska elämä on hetkittäin just niin mahtavaa sen ansiosta että oot täysiä-ihminen. Kuinka voitkin iloita ystävän työpaikasta niin täysillä, että se tunne vastaa lähes sitä, kun saisit itse työpaikan.

Se tunne, kun haluat antaa koko rakkautesi joka sinulla on annettavana, mutta et halua tukehduttaa toista ja mietit, että mahtaako maailmassa olla ketään kenelle et olisi liikaa?




Rakkautta uuteen viikkoosi,

Pinja

Musiikin voima

Eilen ja tänään olen harhauttanut itseäni äänellä, musiikilla. Tietyt biisit saavat ajattelemaan jotain tiettyä hetkeä, tai voimabiisi repeatillä toimii buustaajana. Mutta sitten, kun on riittävän paha olla, kuuntelen rockia. Lapsuuden ystävän bändiä, ainoaa rockia jonka kelpuutan edes niihin pahan olon hetkiin. Se on niin raivokasta, että saa vietyä huomion hienosti muualle. Fyysiset oireet kyllä tunnistaa. Sen miten sielua puristaa, mutta päähän ei mahdu yhtään ajatusta koska musiikki pauhaa, kuinka vapauttavaa. Mutta kuinka hiljaista tuleekaan, kun musiikin keskeyttää?

Todella hiljaista. Kuin olisi tyhjiössä. Pää alkaa täyttyä ajatuksista, niitä ei voi enää paeta. Fyysinen tuska alkaa hellittää, koska on muita väyliä kokea pahaa oloa. Tunne leviää koko kroppaan ja vähän laimenee. Pää lyö tavallaan edelleen tyhjää. Rauha saavuttaa fyysisen olemuksen. Tunteet alkavat löytää sanoja, joilla muodostua lauseiksi. Lauseiden avulla jumissa ollut paha olo pääsee ulos.

Kyllä ihmismieli vaan on ihmeellinen ja musiikin voima ällistyttävä.

Rakkautta myös vaikeiden aikojen keskelle,

Pinja

Herkkä ja vahva

Aloin pohtia enemmän herkkyyden ja vahvuuden yhteen nivoutumista, kun mainitsin ystävälleni termin  "herkkä vahvuus" (tai jotain vastaavaa, en muista aivan tarkalleen). Termihän oli siinä hetkessä täysin omasta päästäni temmattu ja varmasti on muitakin nimityksiä kyseiselle vahvuudelle. Tuo ystävä kysyi mistä voi lukea lisää ja koulutanko aiheesta? Kerroin, että koulutan kyllä myöhemmin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että tieto on päässäni levällään, eikä siitä ole jaettavaksi muille. Sanoin kuitenkin, että voin asiasta keskustella, silloin ei ole väliä millaisina paloina tieto on. Päätin sitten kuitenkin selventää omia ajatuksia kirjoittamalla, sehän liippaa kuitenkin aika läheltä puhumista. Aloin miettiä mikä on resepti herkkään vahvuuteen? Itselleni tuo vahvuus on tullut pala palalta ja on nopeasti katsottuna vaikea nähdä mistä kaikki alkoi.

Voiko nainen siis olla yhtä aikaa herkkä ja vahva? Ehdottomasti voi, ja mielestäni pitäisikin. Naisella on kyky kasvattaa oma vahvuutensa herkkyydestä käsin, jolloin se eroaa pitkälti miehen* vahvuudesta. Ensimmäinen virhe on yrittää olla vahva, samalla tavalla kuin miehet -maskuliinienergialla jyrätä ja väsyttää lopulta itsensä. Trust me, been there.

Naisen voima nousee feminiinisyydestä, sisältä, syvältä. Se muodostuu tilanteessa, jossa tuntee itsensä, vetää rajat millaista kohtelua hyväksyy ja uskaltaa olla herkkä oma itsensä, sydän auki. Sisäinen voima, jumalatarenergia - nimiä on monia. Own your own power kuvastaa tätä erittäin hyvin. Feminiiniseen vahvuuteen ei ole mitään taikapilleriä, toiset handlaavat homman paremmin kuin toiset ja jotkut käyvät aika pitkän tien, jotta löytävät perille. Itse kuulun jälkimmäiseen joukkoon.

Tekniikoita, miten avata feminiinistä vahvuutta, on toki monia. Näistä tekniikoista ehkä lisää myöhemmin koulutuksen muodossa, mutta alkuun pääsee sillä että tutustuu itseensä. Arvostelematta, tutkien kysy itseltäsi kuka minä olen? Riisu mielessäsi eri kerrokset pois, unohda hetkeksi tittelit, sulje pois vanhempien/puolison/yhteiskunnan vaatimukset. Oletko tehnyt päätökset elämässäsi perustuen siihen mitä itse haluat, vai siihen mitä joku muu on sanonut tai toivonut? Oletko suorittanut ulkoa tulleen paineen takia? Mitkä päätöksistäsi ovat olleet omiasi? Mitä sinä haluaisit tehdä ja olla juuri nyt?



Oli myös pakko hieman analysoida termiä "ystävä". Miten määritän ketä kutsun ystäväksi? Jutussa esiintyvän ystäväni kanssa kaikki lähti opiskelutoveruudesta. Päätin kuitenkin kutsua tuota upeaa naista ystäväksi, sillä oman määritelmäni mukaan ystävälle voi kertoa rehellisesti vähän syvällisempiäkin asioita omasta matkastaan. Ja tuo nainen tietää minusta jo lyhyen ystävyytemme perusteella sellaisia asioita, joita suurin osa ei ole vaivautunut edes kysymään.



Ihanan herkkää ja voimakasta sunnuntaita,

Pinja





* Miehellä tarkoitan henkilöä, jolla maskuliinienergia on vallitseva ja naisella henkilöä, jonka feminiinienergia on vallitseva. Meissä kaikissa on molempia, jokaisessa vähän eri suhteessa. Mutta tämän te ehkä jo tiesittekin, mikäli olette aiempia tekstejä lukeneet. ;)

Muutama sana erityisherkkyydestä

Erityisherkkyys alkaa olla nykyään jo tunnetumpi käsite, mutta edelleenkään kaikki eivät tiedä mitä erityisherkkyys tarkoittaa.

En pidä siitä, kun erityisherkät leimataan vaikeiksi. Jopa jotkut erityisherkät itse tuovat asian esiin vain negatiivisessa valossa. Erityisherkkyys ei ole sairaus, vaan aistiärsykeherkkyys, joka parhaimmillaan on elämää rikastuttava piirre. Itselleni oli aikanaan todella iso helpotus, kun sain kaikelle sille nimen, mitä koin. Pohdin miksi niin monet kokevat erityisherkkyyden taakkana ja tajusin, että itse olen muokannut oman arkeni erityisherkkyyttä silmällä pitäen itselleni sopivaksi, pehmeäksi.

Olen valinnut asuinpaikan joka on lähellä metsää, kodin jossa ei ole suoraa valoa vaan sen sijaan jouluvaloja tai yksittäisiä pöytävalaisimia, työn joka mahdollistaa myöhäiset aamut, ainakin ajoittain, itselleni sopivia harrastuksia joista saan voimaa; hyvä esimerkki on päivittäinen jooga. Lisäksi olen kerännyt rakastavan ja pehmeän ystäväpiirin ympärilleni, jossa ihmiset osoittavat välittämistä halaamalla. Halaan lähes päivittäin ja se on mielestäni todella iso voimavara elämässä.

Erityisherkän tulee ymmärtää, ettei hän voi yrittää elää normaalin rytmin mukaan, vaan hänen pitää luoda oma rytminsä. Pehmeämpi, sallivampi, rauhallisempi rytmi.

Huomasin tämän kantapään kautta lauantaina, kun heräsin normaalia aiemmin töihin, lähdin kiireellä. Ja tultuani keikalta, sain lähteä melkein heti toiselle keikalle, taas kiireellä. Söin lennossa. Kello ei ollut edes kahta iltapäivällä, kun olin jo aivan poikki. Tällaisia päiviä varten minulla on kunnon vitamiinit. Erityisherkkä tarvitsee runsaan määrän mineraaleja palautuakseen edes normaalin päivän ärsykkeistä. Mikäli palautumista ei tapahdu yön aikana, rasitus kasaantuu. Itse en voi nipistää yöunista ja palautumisesta yhtä yötä enempää, enkä mielelläni oikein sitäkään. Joskus on kuitenkin pakko.

Elämässä on kyse kuitenkin pääasiassa omista valinnoista. Ei tarvitse kirota geneettisesti periytyvää herkkyyttää ja muuttaa keskelle metsää, yksin, sillä piirteitä eristyksestä voi tuoda ihan normaaliin kaupunkiarkeen. Tärkeintä on tehdä omasta kodista pehmeä pesä, johon käpertyä aistiärsykkeiltä karkuun.

Erityisherkkyys vaatii itsensä tuntemista. Se vaatii tutustumista itseensä ja tarpeisiinsa, sallivasti, omat haasteet tiedostaen. Erityisherkkä, joka tuntee itsensä ja näkee maailman positiivisten lasien läpi, pystyy elämään samanlaista elämää kuin muutkin, ainakin melkein, ja sehän riittää. ;) Tosin erityisherkkä haistaa, maistaa ja aistii tavoilla, joista tavikset voivat vain haaveilla, ja siinä piilee mielestäni koko jutun ydin; elämän rikkaus.

Rakkautta,

Pinja

Nainen on naiselle..

Mikä siinä on, että nainen on aina se, joka on ensimmäisenä arvostelemassa? Oli sitten kyse liian lyhyestä hameesta, rintavaon esittelystä tai niinkuin tällä kertaa siitä, että olen tanssinut liikaa saman miehen kanssa illan aikana.

En ole itsekään mikään pyhä Jeesus tässä asiassa! Olen arvostellut toista naista elämäni aikana. Monesti. Nykyään tosin näpäytän itseäni sormille sen harvan kerran, kun sitä tapahtuu. Harvoin, jos koskaan tullaan ajatelleeksi millaisia asioita toinen käy läpi juuri sillä hetkellä.

Otetaan esimerkiksi tämän illan tanssit. Pahoitin jonkun mielen hakemalla Herra Xää tanssimaan, useasti. Tämä vei tanssiaikaa pois joltain muulta. Tiedän sen. Ymmärrän kyllä, että muutkin haluavat tanssia komean miehen kanssa, joka osaa viedä. Silkkaa luksusta, sanoisin.

Mutta miettikö kukaan miksi minä hain kerta toisensa jälkeen tuota samaa miestä tanssimaan? Eipä tainnut. Ei ainakaan minulta kysynyt. Olisin nimittäin kertonut. Olisin kertonut, että olen vasta aloittanut, enkä uskalla hakea ketään muita, kuin tuttuja tanssimaan. Ei ole läheskään niin noloa jos mokaa tutun käsivarsilla. Olisin kertonut, että haluan oppia lisää, jotta voisin tanssia myös muiden kanssa ja jotta uskaltaisin hakea muitakin. Tämä vaatii kuitenkin sen, että pääsee tanssimaan. Olisin kertonut, että kukaan ei tunne minua, eikä sen takia hae minua tanssimaan. Osa hakee kerran, mutta ei välttämättä hae enää toiste. Ymmärrän senkin. Hakisinko itse? Olisin kertonut, että tänä iltana ei ollut paikalla juuri ketään tuttuja, mutta ensi kerralla tanssin muidenkin kanssa. Olisin myös kertonut, että minulla on missio oppia tanssimaan sen verran hyvin, ettei tarvitse joka kerta miettiä uskallanko hakea vai en. Olisin myös kertonut, että aion jatkossakin hakea miehiä tanssimaan, ärsyttää se muita tai ei. Sisälläni asuu nimittäin nainen, joka tietää mitä haluaa, ja se nainen haluaa tanssia!

Niin, jos vain olisivat kysyneet.. Olisin vastannut, että yritän tällä hetkellä lähinnä pysyä pinnalla, joten olisi tosi kiva, jos kukaan ei yrittäisi kivittää samalla kun yritän oppia uimisen taidon. Matka huipulle on kivinen, mutta menestyvän naisen tunnistaa siitä, että hän pitää toisen naisen puolta. Nainen on naiselle joko paras tuki, tai pahin vihollinen.

No hard feelings. Peace,


Pinja

Mitä jos?

Näin tänään nuoria, juuri koulunsa hetki sitten päättäneitä, jotka olivat saaneet opiskelupaikan ensiyrittämällä ja yllättäneet siinä samalla hieman itsensäkin.

Koko elämä edessä, mietin. Kaikki ne isot valinnat vielä tekemättä. Väkisinkin pohdin sitä, millaisia valintoja itse tekisin, jos tietäisin sen mitä tänä päivänä tiedän. Monia asioita en vaihtaisi, koska tiedän niiden olleen äärettömän tärkeitä tällä oppien polulla. Enkä ole katkerakaan. Joitain asioita kuitenkin tekisin toisin. Eläisin enemmän. Välillä nimittäin tuntuu siltä, että on myöhäistä.

Mutta silloin kun itse olin heidän kengissään, olin vähän arka. En uskaltanut. Olen aina tehnyt asiat omalla tavallani ja ollut vähän vastarannan kiiski, mutta isojen, elämää mullistavien asioiden kohdalla olen ollut hieman nössykkä. Eikä se haittaa. Jokainenhan on sellainen kuin on ja oma polku on rämmittävä.

Väkisinkin silti uppoudun ajatuksiin, mitä jos? Entäpä, jos saisin nyt uuden mahdollisuuden, kaikella tällä elämänkokemuksella ja palaisin aikaan ennen pitkiä parisuhteita, koiraa.. Mitkä askeleet ottaisin?


Mitä sinä muuttaisit?




Rakkautta,
Pinja

Miksi muutos pelottaa?

Pohdiskelin tässä ihmisten pelkoa muutosta kohtaan. Me kaikki pelkäämme jossain vaiheessa elämää, näin uskaltaisin väittää. Tällä kertaa pelko ei ollut omaani, mutta kosketti minua voimakkaasti välillisesti, joten pääsin näkemään pelkoa hieman toisesta näkökulmasta.

Muutos pelottaa, koska ihmiset keskittyvät panikoimaan niitä asioita, joista joutuvat, oletettavasti, luopumaan. Sanon oletettavasti, koska eihän kukaan tiedä varmasti, mistä oikeasti joutuu luopumaan. Muutosta ei tietenkään tapahdu, jollei jostain luovu. Usein kuitenkin käy niin, että luopuminen koskettaa hyvin pientä osaa asioista ja niiden tilalle saa jotain paljon parempaa. Myöhemmin ei edes välttämättä muista mistä luopui.

Otan tarkasteluun nyt parisuhteen. Kun kaksi ihmistä tapaa toisensa ja välillä on vahvaa kemiaa, saattaa toinen pelätä suhteen vakavoitumista. Usein päällimmäinen pelko liittyy oman vapauden menetykseen. On vaivalla saavuttanut tietyn tilan omassa itsessään, on vapaa tulemaan ja menemään niinkuin haluaa, ja sitten omasta ajasta pitäisi antaa toiselle. Tässä kohtaa pelon pyörteeseen tupsahtavat entiset suhteet ja epäonnistumiset. Miettii, miten ne edellisetkin puolisot veivät kaiken vapauden ja yhtäkkiä olikin pallo jalassa. Oletetaan, että tämä uusi on samanlainen, kuin kaikki edelliset, ja siinä kohtaa mennään metsään. Eihän sitä voi oikeasti tietää! Ja niin on sabotoitu hyvä juttu pelolla ennen, kuin tarina ehtii kunnolla edes alkaa.

Ihminen on mukavuudenhaluinen, eikä halua luopua saavutetuista eduista. Tästä syystä esimerkiksi huonosta parisuhteesta lähteminen on niin vaikeaa. On mukavaa, kun kotona on joku odottamassa, vaikka homma vähän hiertääkin. On mukavaa, kun toinen luo turvaa, eikä tarvitse pärjätä yksin. On myös ihanaa, kun ei tarvitse heittäytyä tyhjän päälle ja kohdata pelkojaan ja haasteitaan. Voi lillua mukavuuden pilvenhattaralla ilman kivuliasta kasvua.

Kehotan kaikkia hyppäämään täysillä syvään päähän, vaikka vähän pelottaakin. Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että henkiin olen jäänyt. Ja lopulta saanut enemmän, kuin mistä olen joutunut luopumaan.



Aurinkoa ja rakkautta pelosta huolimatta,

Pinja

Kolmas(sadas) kerta toden sanoo!

Kuinkahan monta kertaa olen oikeasti aloittanut blogin? Omassa mielessäni vielä aika paljon useammin kuin oikeassa elämässä. Viimeksi jo ajattelin, että tästä tämä lähtee, mutta sitten elämä saapui mukaan kuvioon. Oli vuosi 2016, joka vaati jokaisen energiapisaran vain hengissä pysymiseen. Samalla takaraivoon tuli jyskyttämään tyyppi nimeltä ’pakko’. Olihan minulla hieno, maksettu blogialusta, niin kyllähän sitä tekstiäkin olisi pitänyt syntyä, eikö vaan? Useimmat varmasti tietää, että pakko tappaa käytännössä kaiken inspiraation. Ja niin kävi myös minulle.

Päätin nyt siis yrittää jälleen kerran uudelleen. Edelleen kamppailen sen asian kanssa, että valokuvaajalla pitäisi olla hienoja kuvia blogissaan, mutta yritän olla itselleni armollinen ja aloittaa tekstillä, sensuroimatta. Tekstiä nimittäin tuntuu olevan ihan jaettavaksi asti. Siis sen lisäksi, että kirjoitan päivittäin päiväkirjaa ja ahdistelen lähimpiä ystäviäni ääniviesteillä. Ja koska paras ystäväni tuntuu olevan sitä mieltä, että minulla on viisaita ajatuksia, ainakin ajoittain, tuumin että ehkä niitä olisi hyvä jakaa myös ulkopuolelle siltä varalta, että joku saa niistä ajatuksia itselleen.

Päätin alkuun pitää blogin salaisena, ihan vain siksi, etten sensuroisi mitään. Sittemmin kuitenkin blogialustaa muokatessani huomasin, miten hankalaksi se tekee asiat, joten päädyin vain elämään toivossa, ettei tätä kukaan löydä! Vaatii nimittäin käsittämättömän paljon rohkeutta olla sydän täysin auki. Turpaan on tullut niin monta kertaa, että vaatii hieman harjoittelua pitää sydän avoinna joka ikinen hetki, olla juuri sellainen kuin on. Ja puhua asioista ääneen.

Tervetuloa kurkistamaan pääni sisälle. Naiseuden kipuiluihin ja henkiseen kasvuun, seksuaalisuuden kukkaan puhkeamiseen, jumalattaren esiintuomiseen, kaikkeen siihen mitä naiseuteen kuuluu. Toivon, että tekstit herättävät pohdintaa ja saat uusia näkökulmia, joita peilata omaan elämääsi. Näkökulmia nimenomaan, totuuksia minulla ei nimittäin ole. Nämä ovat totuuksia ainoastaan minulle, juuri tässä hetkessä. Jaetaan ajatuksia ja kasvetaan yhdessä.


Rakkautta ja valoa,

Pinja