#metoo

Totta puhuen, en todellakaan tiedä mistä kyseinen tempaus sai alkunsa, en nimittäin seuraa uutisia. En aluksi ajatellut edes reagoida asiaan, sillä koin että seksuaalisuuteni on omani, enkä halua levitellä koko sosiaaliselle medialle sitä faktaa että olen kokenut monenlaista, sanotaan nyt vaikka seksuaalista epäarvostusta elämäni aikana. Sitten kuitenkin tajusin, että siitähän tässä on kyse. Sinun henkilökohtainen seksuaalisuutesi ei ole enää vain ja pelkästään sinun, mikäli siihen on joku kajonnut. #metoo

Kaveri linkitti Facebookissa erään linkin, jossa käytiin keskustelua siitä, miten jokainen lähestymisyritys on naiselle jollain tapaa raskasta. Et voi koskaan tietää millä mielellä toinen tulee tilanteeseen ja vetääkö herneen nenään, kun kieltäydyt. Tilanteessa piilee vaara joka ikinen kerta, sillä mies on usein naista isompi ja vahvempi. Jos tuo mies päättää ottaa sen mitä tuli hakemaan, vaikka kieltäytyisit, et välttämättä voi asialle juuri mitään. Tätä tunnetta harva mies varmaan ymmärtää, sillä tätä harvemmin tapahtuu miehille, vaikka miehetkin valitettavasti kohtaavat elämässään seksuaalista häirintää.

Tästä päästäänkin tilanteeseen, jossa olin pari viikkoa sitten. Kävelin yksin, yöllä, tyhjällä kadulla, vieraassa maassa. Pelottiko? No vähän, täytyy myöntää. Pelko sinällään on ehkä väärä sana, mutta sanotaan näin, että olin varuillani, koko matkan. Alunperin matkaa suunnitellessa jo mietin, että haluan olla kävelyetäisyydellä tapahtumapaikalta, sillä en ole erityisen innostunut ottamaan taksia yön pimeinä tunteina. Toinen juhlapaikoista oli kuitenkin hieman kauempana kuin olin kuvitellut ja bileet loppuivat vasta neljän jälkeen, jolloin kaupunki oli jo hiljentynyt.

Yksin matkustava, tai yön pimeydessä yksin kävelevä nainen joutuu siis miettimään sellaisia asioita, joita miehen ei tarvitse. Ja jokainen kerta, kun asiaa joutuu edes miettimään, on mielestäni #metoo tilanne. Se on mielestäni väärin. Todella väärin.

En todellakaan tiedä miten tämä ilmiö kitketään pois maailmasta. Toivon hartaasti, että joku viisaampi tietää. Sen kuitenkin tiedän, että USAn nykyinen presidentti ei ainakaan omalla käytöksellään vie asiaa oikeaan suuntaan. Ja se on minusta surullista.




Rakkautta,

Pinja

Naiseuden matka

Tämä kolmevuotinen naiseuden matka on opettanut joka päivä jotain uutta, eikä edelleenkään lakkaa hämmästyttämästä. Oikeastaan koko elämä on naiseuden matka, mutta olen viimeiset kolme vuotta käyttänyt aiemmin pieleen menneiden asioiden korjaamiseen ja naiseuden etsimiseen.

Kolme vuotta sitten lähdin keräämään naiseuttani pitkin maailmaa, pala palalta. Tuolloin en sitä tosin tajunnut. Bali, Malaga, Kapkaupunki, ja viimeisimpänä Monaco. Mun naiseus tuntuu olevan aika kansainvälistä sorttia ja tykkää kovasti tanssia. Viimeisen palan omasta Jumalattarestani löysin Monacosta. Siellä se nautiskeli champanjaa viiden tähden hotellissa. Go figure. Jotenkin ei yllätä yhtään, kun katsoo matkaa täältä taaksepäin. Se Monacon nainen tietää oman arvonsa. Tämä nainen minussa tietää oman arvonsa. Ei myöskään yhtään yllätä, että viimeisin pala, jonka löydän liittyy vahvasti itsensä arvostamiseen ja oman arvon tuntemiseen. Sen kanssa olen tehnyt ehkä eniten töitä.

Tästä on nyt kuukauden verran aikaa, kun löysin viimeisen palasen ja tunsin itseni kokonaiseksi. Mahtava tunne, voin kertoa. Mutta.. Eipä matka päättynytkään siihen. Ensimmäisen viikon jälkeen suomen energia iski kovaa, eikä täällä kukaan kohdellutkaan sillä tavoin, kuin arvolleni oli mielestäni sopivaa. Ihmiset eivät olleet maagisesti muuttuneet matkani aikana. Ei, täällä ei edelleenkään kukaan pitänyt ovea auki, ja vielä vähemmän kutsuttiin nimellä 'madame'. Tuntui, että olin epäonnistunut.

Taiteilin kuin trapetsitaiteilija, jotta saisin pidettyä jumalatar-energian hyppysissäni. Pelkäsin sen valahtavan sormien läpi hetkenä minä hyvänsä. Oivalsin, että tätäkin asiaa pitää opetella, ihan samalla tavoin, kuin mitä tahansa uutta asiaa. Ei mikään asia muutu rutiiniksi yhdessä yössä.

Olen nyt muutaman viikon harjoitellut ja tämä alkaa sujumaan. Sittemmin tajusin myös sen, että naiseushan on jatkuvassa muutoksessa. Jonain päivänä menen naimisiin ja otan itselleni uuden sukunimen, miehen sukunimen. Naiseuden kriisille oivallinen paikka. Toivottavasti saan myös kokea äitiyden. Taas uusi naiseuden kriisin mahdollisuus. Naisena oleminen tuntuu siis olevan jatkuvaa itsensä uudelleen löytämistä, mutta uskon, että kun sen on kerran tehnyt kunnolla ja perusteellisesti, tietää seuraavalla kerralla mistä etsiä. Vaikka sieltä Monacosta.

Tänään opin myös sen, että meillä kaikilla on haavoja. Mikäli rakennat muurin suojaksi, annat itsellesi tavallaan puudutuksen, jotta haavoihin ei satu, mutta siellä ne ovat silti. Vanhat haavat hyvin hoidettuna muuttuvat kauniiksi arviksi. Ole ylpeä jokaisesta säröstä ja arvesta, ne kertovat tarinaa sinusta ja elämästäsi. Ne tekevät sinusta mielenkiintoisen. Mutta älä peitä avohaavaa. Suojaa se ennemmin rakkaudella, hyväksyen ja jonain päivänä saat nähdä miten haava on kasvanut umpeen ja jäljellä on tuskin huomattava, kaunis arpi. Ja muista, että olet täydellinen juuri tuollaisena, sopivan epätäydellisenä!




Rakkautta,

Pinja

Herkkä ja vahva

Aloin pohtia enemmän herkkyyden ja vahvuuden yhteen nivoutumista, kun mainitsin ystävälleni termin  "herkkä vahvuus" (tai jotain vastaavaa, en muista aivan tarkalleen). Termihän oli siinä hetkessä täysin omasta päästäni temmattu ja varmasti on muitakin nimityksiä kyseiselle vahvuudelle. Tuo ystävä kysyi mistä voi lukea lisää ja koulutanko aiheesta? Kerroin, että koulutan kyllä myöhemmin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että tieto on päässäni levällään, eikä siitä ole jaettavaksi muille. Sanoin kuitenkin, että voin asiasta keskustella, silloin ei ole väliä millaisina paloina tieto on. Päätin sitten kuitenkin selventää omia ajatuksia kirjoittamalla, sehän liippaa kuitenkin aika läheltä puhumista. Aloin miettiä mikä on resepti herkkään vahvuuteen? Itselleni tuo vahvuus on tullut pala palalta ja on nopeasti katsottuna vaikea nähdä mistä kaikki alkoi.

Voiko nainen siis olla yhtä aikaa herkkä ja vahva? Ehdottomasti voi, ja mielestäni pitäisikin. Naisella on kyky kasvattaa oma vahvuutensa herkkyydestä käsin, jolloin se eroaa pitkälti miehen* vahvuudesta. Ensimmäinen virhe on yrittää olla vahva, samalla tavalla kuin miehet -maskuliinienergialla jyrätä ja väsyttää lopulta itsensä. Trust me, been there.

Naisen voima nousee feminiinisyydestä, sisältä, syvältä. Se muodostuu tilanteessa, jossa tuntee itsensä, vetää rajat millaista kohtelua hyväksyy ja uskaltaa olla herkkä oma itsensä, sydän auki. Sisäinen voima, jumalatarenergia - nimiä on monia. Own your own power kuvastaa tätä erittäin hyvin. Feminiiniseen vahvuuteen ei ole mitään taikapilleriä, toiset handlaavat homman paremmin kuin toiset ja jotkut käyvät aika pitkän tien, jotta löytävät perille. Itse kuulun jälkimmäiseen joukkoon.

Tekniikoita, miten avata feminiinistä vahvuutta, on toki monia. Näistä tekniikoista ehkä lisää myöhemmin koulutuksen muodossa, mutta alkuun pääsee sillä että tutustuu itseensä. Arvostelematta, tutkien kysy itseltäsi kuka minä olen? Riisu mielessäsi eri kerrokset pois, unohda hetkeksi tittelit, sulje pois vanhempien/puolison/yhteiskunnan vaatimukset. Oletko tehnyt päätökset elämässäsi perustuen siihen mitä itse haluat, vai siihen mitä joku muu on sanonut tai toivonut? Oletko suorittanut ulkoa tulleen paineen takia? Mitkä päätöksistäsi ovat olleet omiasi? Mitä sinä haluaisit tehdä ja olla juuri nyt?



Oli myös pakko hieman analysoida termiä "ystävä". Miten määritän ketä kutsun ystäväksi? Jutussa esiintyvän ystäväni kanssa kaikki lähti opiskelutoveruudesta. Päätin kuitenkin kutsua tuota upeaa naista ystäväksi, sillä oman määritelmäni mukaan ystävälle voi kertoa rehellisesti vähän syvällisempiäkin asioita omasta matkastaan. Ja tuo nainen tietää minusta jo lyhyen ystävyytemme perusteella sellaisia asioita, joita suurin osa ei ole vaivautunut edes kysymään.



Ihanan herkkää ja voimakasta sunnuntaita,

Pinja





* Miehellä tarkoitan henkilöä, jolla maskuliinienergia on vallitseva ja naisella henkilöä, jonka feminiinienergia on vallitseva. Meissä kaikissa on molempia, jokaisessa vähän eri suhteessa. Mutta tämän te ehkä jo tiesittekin, mikäli olette aiempia tekstejä lukeneet. ;)