Kun rakastaa liikaa

Edellinen teksti näytti olevan sekin liikaa olemisesta. Tosin muistan, miten olin liikaa itselleni tuona kyseisenä päivänä. Tämän päivän teema sen sijaan on se miten voi rakastaa liikaa. Tämä liittyy vahvasti siihen, miten on liikaa monelle. Itselläni vaikuttaa sekä erityisherkkyys, että nouseva skorpioni, jotka molemmat hyppäävät syvään päähän ja elävät täysiä. Kiva kombinaatio, paitsi jos hyppää myös rakkauteen yhtä lailla täysiä ja ahdistaa toisen melkein hengiltä sillä, että nauttii tämän seurasta täysiä. Jos toinen ei ole täysiä ihminen, on tuomani energian määrä aika hämmentävä ja pelottavakin.

Se tunne kun mietit, että pitäisi ehkä löytää balanssi, mutta et todellakaan halua muuttaa itseäsi, koska elämä on hetkittäin just niin mahtavaa sen ansiosta että oot täysiä-ihminen. Kuinka voitkin iloita ystävän työpaikasta niin täysillä, että se tunne vastaa lähes sitä, kun saisit itse työpaikan.

Se tunne, kun haluat antaa koko rakkautesi joka sinulla on annettavana, mutta et halua tukehduttaa toista ja mietit, että mahtaako maailmassa olla ketään kenelle et olisi liikaa?




Rakkautta uuteen viikkoosi,

Pinja

Päiviä jolloin on liikaa jopa itselleen

Erityisherkkyys voi olla läheisille välillä vähän liikaa. Kun mieliala vaihtuu päivän aikana ääripäästä toiseen, eikä toisen pään sisään pääse, jotta näkisi mitä siellä tapahtuu.

Trust me, et edes haluaisi. On nimittäin päiviä, jolloin on jopa itselleen liikaa. Sellainen päivä on tänään.  Päivä jolloin ei saa otetta. Ei ole varma kuka ohjaa, mutta minä se en ainakaan ole! Unohtaa pyykit koneeseen ja ei kykene muistamaan niitä asioita joita oli suunnitellut tänään tehdä. Toisaalta mitä sen väliä, ei niitä saisi aikaiseksi aloittaa kuitenkaan. Unohtuu tuijottamaan tyhjyyteen. Mitähän olin tekemässä?

Vanhat asiat, muiden sanomiset pyörii päässä. Perus kauraa erityisherkälle; vatvotaan vanhoja juttuja päässä uudelleen ja uudelleen. Asioita, joille ei tässä kohtaa voi mitään, ja joita ei muutenkaan pitäisi ottaa enää puheeksi. Vanhoja riitoja. Sitä, miten joku sanoi jotain. Äänenpaino, artikulaatio, rivien välin merkitys. Tällaisena päivänä olettaa koko ajan jotain, yleensä sitä pahinta, ja ihan turhaan. Ei näe kokonaiskuvaa - metsää puilta.

Kyllä hormonitoiminta on vaan niin ihanaa yhdistettynä erityisherkkyyteen. Ja siihen vielä kuun ja planeettojen kierto päälle. Soppa on valmis.

Olisi ihanaa painaa aivoista off- nappulaa, ja vain olla. Tyhjyydessä. Mutta sellaista ei valitettavasti ole. Ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää meditoida ja sitä kautta tyhjentää hetkeksi möly pään sisältä. Hyväksyä se, että tänään olen liikaa jopa itselleni ja vetäydyn omaan tilaan, pakoon maailmaa.




Rakkautta (nimellisesti, sillä tänään ei ole mitään annettavaa),

Pinja

Muutama sana erityisherkkyydestä

Erityisherkkyys alkaa olla nykyään jo tunnetumpi käsite, mutta edelleenkään kaikki eivät tiedä mitä erityisherkkyys tarkoittaa.

En pidä siitä, kun erityisherkät leimataan vaikeiksi. Jopa jotkut erityisherkät itse tuovat asian esiin vain negatiivisessa valossa. Erityisherkkyys ei ole sairaus, vaan aistiärsykeherkkyys, joka parhaimmillaan on elämää rikastuttava piirre. Itselleni oli aikanaan todella iso helpotus, kun sain kaikelle sille nimen, mitä koin. Pohdin miksi niin monet kokevat erityisherkkyyden taakkana ja tajusin, että itse olen muokannut oman arkeni erityisherkkyyttä silmällä pitäen itselleni sopivaksi, pehmeäksi.

Olen valinnut asuinpaikan joka on lähellä metsää, kodin jossa ei ole suoraa valoa vaan sen sijaan jouluvaloja tai yksittäisiä pöytävalaisimia, työn joka mahdollistaa myöhäiset aamut, ainakin ajoittain, itselleni sopivia harrastuksia joista saan voimaa; hyvä esimerkki on päivittäinen jooga. Lisäksi olen kerännyt rakastavan ja pehmeän ystäväpiirin ympärilleni, jossa ihmiset osoittavat välittämistä halaamalla. Halaan lähes päivittäin ja se on mielestäni todella iso voimavara elämässä.

Erityisherkän tulee ymmärtää, ettei hän voi yrittää elää normaalin rytmin mukaan, vaan hänen pitää luoda oma rytminsä. Pehmeämpi, sallivampi, rauhallisempi rytmi.

Huomasin tämän kantapään kautta lauantaina, kun heräsin normaalia aiemmin töihin, lähdin kiireellä. Ja tultuani keikalta, sain lähteä melkein heti toiselle keikalle, taas kiireellä. Söin lennossa. Kello ei ollut edes kahta iltapäivällä, kun olin jo aivan poikki. Tällaisia päiviä varten minulla on kunnon vitamiinit. Erityisherkkä tarvitsee runsaan määrän mineraaleja palautuakseen edes normaalin päivän ärsykkeistä. Mikäli palautumista ei tapahdu yön aikana, rasitus kasaantuu. Itse en voi nipistää yöunista ja palautumisesta yhtä yötä enempää, enkä mielelläni oikein sitäkään. Joskus on kuitenkin pakko.

Elämässä on kyse kuitenkin pääasiassa omista valinnoista. Ei tarvitse kirota geneettisesti periytyvää herkkyyttää ja muuttaa keskelle metsää, yksin, sillä piirteitä eristyksestä voi tuoda ihan normaaliin kaupunkiarkeen. Tärkeintä on tehdä omasta kodista pehmeä pesä, johon käpertyä aistiärsykkeiltä karkuun.

Erityisherkkyys vaatii itsensä tuntemista. Se vaatii tutustumista itseensä ja tarpeisiinsa, sallivasti, omat haasteet tiedostaen. Erityisherkkä, joka tuntee itsensä ja näkee maailman positiivisten lasien läpi, pystyy elämään samanlaista elämää kuin muutkin, ainakin melkein, ja sehän riittää. ;) Tosin erityisherkkä haistaa, maistaa ja aistii tavoilla, joista tavikset voivat vain haaveilla, ja siinä piilee mielestäni koko jutun ydin; elämän rikkaus.

Rakkautta,

Pinja