Erityisherkkyys voi olla läheisille välillä vähän liikaa. Kun mieliala vaihtuu päivän aikana ääripäästä toiseen, eikä toisen pään sisään pääse, jotta näkisi mitä siellä tapahtuu.
Trust me, et edes haluaisi. On nimittäin päiviä, jolloin on jopa itselleen liikaa. Sellainen päivä on tänään. Päivä jolloin ei saa otetta. Ei ole varma kuka ohjaa, mutta minä se en ainakaan ole! Unohtaa pyykit koneeseen ja ei kykene muistamaan niitä asioita joita oli suunnitellut tänään tehdä. Toisaalta mitä sen väliä, ei niitä saisi aikaiseksi aloittaa kuitenkaan. Unohtuu tuijottamaan tyhjyyteen. Mitähän olin tekemässä?
Vanhat asiat, muiden sanomiset pyörii päässä. Perus kauraa erityisherkälle; vatvotaan vanhoja juttuja päässä uudelleen ja uudelleen. Asioita, joille ei tässä kohtaa voi mitään, ja joita ei muutenkaan pitäisi ottaa enää puheeksi. Vanhoja riitoja. Sitä, miten joku sanoi jotain. Äänenpaino, artikulaatio, rivien välin merkitys. Tällaisena päivänä olettaa koko ajan jotain, yleensä sitä pahinta, ja ihan turhaan. Ei näe kokonaiskuvaa - metsää puilta.
Kyllä hormonitoiminta on vaan niin ihanaa yhdistettynä erityisherkkyyteen. Ja siihen vielä kuun ja planeettojen kierto päälle. Soppa on valmis.
Olisi ihanaa painaa aivoista off- nappulaa, ja vain olla. Tyhjyydessä. Mutta sellaista ei valitettavasti ole. Ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää meditoida ja sitä kautta tyhjentää hetkeksi möly pään sisältä. Hyväksyä se, että tänään olen liikaa jopa itselleni ja vetäydyn omaan tilaan, pakoon maailmaa.
Rakkautta (nimellisesti, sillä tänään ei ole mitään annettavaa),
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti