Naiseuden matka

Tämä kolmevuotinen naiseuden matka on opettanut joka päivä jotain uutta, eikä edelleenkään lakkaa hämmästyttämästä. Oikeastaan koko elämä on naiseuden matka, mutta olen viimeiset kolme vuotta käyttänyt aiemmin pieleen menneiden asioiden korjaamiseen ja naiseuden etsimiseen.

Kolme vuotta sitten lähdin keräämään naiseuttani pitkin maailmaa, pala palalta. Tuolloin en sitä tosin tajunnut. Bali, Malaga, Kapkaupunki, ja viimeisimpänä Monaco. Mun naiseus tuntuu olevan aika kansainvälistä sorttia ja tykkää kovasti tanssia. Viimeisen palan omasta Jumalattarestani löysin Monacosta. Siellä se nautiskeli champanjaa viiden tähden hotellissa. Go figure. Jotenkin ei yllätä yhtään, kun katsoo matkaa täältä taaksepäin. Se Monacon nainen tietää oman arvonsa. Tämä nainen minussa tietää oman arvonsa. Ei myöskään yhtään yllätä, että viimeisin pala, jonka löydän liittyy vahvasti itsensä arvostamiseen ja oman arvon tuntemiseen. Sen kanssa olen tehnyt ehkä eniten töitä.

Tästä on nyt kuukauden verran aikaa, kun löysin viimeisen palasen ja tunsin itseni kokonaiseksi. Mahtava tunne, voin kertoa. Mutta.. Eipä matka päättynytkään siihen. Ensimmäisen viikon jälkeen suomen energia iski kovaa, eikä täällä kukaan kohdellutkaan sillä tavoin, kuin arvolleni oli mielestäni sopivaa. Ihmiset eivät olleet maagisesti muuttuneet matkani aikana. Ei, täällä ei edelleenkään kukaan pitänyt ovea auki, ja vielä vähemmän kutsuttiin nimellä 'madame'. Tuntui, että olin epäonnistunut.

Taiteilin kuin trapetsitaiteilija, jotta saisin pidettyä jumalatar-energian hyppysissäni. Pelkäsin sen valahtavan sormien läpi hetkenä minä hyvänsä. Oivalsin, että tätäkin asiaa pitää opetella, ihan samalla tavoin, kuin mitä tahansa uutta asiaa. Ei mikään asia muutu rutiiniksi yhdessä yössä.

Olen nyt muutaman viikon harjoitellut ja tämä alkaa sujumaan. Sittemmin tajusin myös sen, että naiseushan on jatkuvassa muutoksessa. Jonain päivänä menen naimisiin ja otan itselleni uuden sukunimen, miehen sukunimen. Naiseuden kriisille oivallinen paikka. Toivottavasti saan myös kokea äitiyden. Taas uusi naiseuden kriisin mahdollisuus. Naisena oleminen tuntuu siis olevan jatkuvaa itsensä uudelleen löytämistä, mutta uskon, että kun sen on kerran tehnyt kunnolla ja perusteellisesti, tietää seuraavalla kerralla mistä etsiä. Vaikka sieltä Monacosta.

Tänään opin myös sen, että meillä kaikilla on haavoja. Mikäli rakennat muurin suojaksi, annat itsellesi tavallaan puudutuksen, jotta haavoihin ei satu, mutta siellä ne ovat silti. Vanhat haavat hyvin hoidettuna muuttuvat kauniiksi arviksi. Ole ylpeä jokaisesta säröstä ja arvesta, ne kertovat tarinaa sinusta ja elämästäsi. Ne tekevät sinusta mielenkiintoisen. Mutta älä peitä avohaavaa. Suojaa se ennemmin rakkaudella, hyväksyen ja jonain päivänä saat nähdä miten haava on kasvanut umpeen ja jäljellä on tuskin huomattava, kaunis arpi. Ja muista, että olet täydellinen juuri tuollaisena, sopivan epätäydellisenä!




Rakkautta,

Pinja

Uusia ja vanhoja ovia

Olen tässä lähiaikoina avannut liudan uusia ovia. Eräs viisas ihminen muistutti tänään myös sulkemaan toimimattomat ovet ja aloin ihan miettiä, että olenko oikeasti sulkenut vanhat? Mistä tietää, että ovi on oikeasti kiinni.

Joskus käy niin, että kuvittelet sulkeneesi oven ja sitten sieltä oven raosta joku tyyppi kurkkii ja muistuttaa itsestään. Mietin, että millä oven saisi takalukkoon, vai riittääkö että siinä tilanteessa sanoo ystävällisesti, että sori vaan, mutta tää ovi on ollu kiinni jo jonkin aikaa. Ainahan noita ovelta kurkkijoita löytyy, varmaan ainakin jokaisen sinkun elämästä. Tai jonkun vanhan työpaikan ovi vähän jäänyt raolleen.

Väistämättä tuntuu käyvän niin, että ovia avaa enemmän kuin sulkee.. Tai uusi ovi on jo auki, mutta vanhaa ei voi syystä tai toisesta sulkea samalla sekunnilla, ettei joku jää väliin. Mutta muistaako sen oven käydä sulkemassa sitten jälkikäteen?

Itse huomasin asiaa pohtiessa, että on yksi tietty ovi, jota aika ajoin tekisi mieli mennä availemaan, vähän kokeilemaan, ettei vain ole takalukossa. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt tahdonvoimalla pitämään näpit irti ovenkahvasta ja hyvä niin. :D Vanhaksi jäävän työpaikan ovi on myös vielä vähän auki, ja mietinkin mahtaako uusi aueta edes kokonaan, ennen kuin vanha on kokonaan kiinni.

Mitäpä, jos listaisi kaikki ovet, jotka mahdollisesti ovat edelleen sulkematta, raollaan ja kävisi ajatuksen kanssa sulkemassa ne. Ilmoittaisi vaikka toisella puolella oleville, että tämä on nyt tiks kiinni. Vanhassa ei voi roikkua, mikäli mielii jotain uutta. Sen olen tiennyt jo pitkään. Kiireessä ja uuden onnen keskellä sitä vain saattaa unohtua ovia auki.

Onko sulla jäänyt ovia sulkematta?




Rakkautta,

Pinja