Mikä siinä on, että nainen on aina se, joka on ensimmäisenä arvostelemassa? Oli sitten kyse liian lyhyestä hameesta, rintavaon esittelystä tai niinkuin tällä kertaa siitä, että olen tanssinut liikaa saman miehen kanssa illan aikana.
En ole itsekään mikään pyhä Jeesus tässä asiassa! Olen arvostellut toista naista elämäni aikana. Monesti. Nykyään tosin näpäytän itseäni sormille sen harvan kerran, kun sitä tapahtuu. Harvoin, jos koskaan tullaan ajatelleeksi millaisia asioita toinen käy läpi juuri sillä hetkellä.
Otetaan esimerkiksi tämän illan tanssit. Pahoitin jonkun mielen hakemalla Herra Xää tanssimaan, useasti. Tämä vei tanssiaikaa pois joltain muulta. Tiedän sen. Ymmärrän kyllä, että muutkin haluavat tanssia komean miehen kanssa, joka osaa viedä. Silkkaa luksusta, sanoisin.
Mutta miettikö kukaan miksi minä hain kerta toisensa jälkeen tuota samaa miestä tanssimaan? Eipä tainnut. Ei ainakaan minulta kysynyt. Olisin nimittäin kertonut. Olisin kertonut, että olen vasta aloittanut, enkä uskalla hakea ketään muita, kuin tuttuja tanssimaan. Ei ole läheskään niin noloa jos mokaa tutun käsivarsilla. Olisin kertonut, että haluan oppia lisää, jotta voisin tanssia myös muiden kanssa ja jotta uskaltaisin hakea muitakin. Tämä vaatii kuitenkin sen, että pääsee tanssimaan. Olisin kertonut, että kukaan ei tunne minua, eikä sen takia hae minua tanssimaan. Osa hakee kerran, mutta ei välttämättä hae enää toiste. Ymmärrän senkin. Hakisinko itse? Olisin kertonut, että tänä iltana ei ollut paikalla juuri ketään tuttuja, mutta ensi kerralla tanssin muidenkin kanssa. Olisin myös kertonut, että minulla on missio oppia tanssimaan sen verran hyvin, ettei tarvitse joka kerta miettiä uskallanko hakea vai en. Olisin myös kertonut, että aion jatkossakin hakea miehiä tanssimaan, ärsyttää se muita tai ei. Sisälläni asuu nimittäin nainen, joka tietää mitä haluaa, ja se nainen haluaa tanssia!
Niin, jos vain olisivat kysyneet.. Olisin vastannut, että yritän tällä hetkellä lähinnä pysyä pinnalla, joten olisi tosi kiva, jos kukaan ei yrittäisi kivittää samalla kun yritän oppia uimisen taidon. Matka huipulle on kivinen, mutta menestyvän naisen tunnistaa siitä, että hän pitää toisen naisen puolta. Nainen on naiselle joko paras tuki, tai pahin vihollinen.
No hard feelings. Peace,
Pinja
Ajatuksia naiseudesta ja seksuaalisuudesta. Kurkistus naisen elämän kiemuroihin ja henkisen kasvun pyörteisiin.
torstai 13. heinäkuuta 2017
tiistai 11. heinäkuuta 2017
Mitä jos?
Näin tänään nuoria, juuri koulunsa hetki sitten päättäneitä, jotka olivat saaneet opiskelupaikan ensiyrittämällä ja yllättäneet siinä samalla hieman itsensäkin.
Koko elämä edessä, mietin. Kaikki ne isot valinnat vielä tekemättä. Väkisinkin pohdin sitä, millaisia valintoja itse tekisin, jos tietäisin sen mitä tänä päivänä tiedän. Monia asioita en vaihtaisi, koska tiedän niiden olleen äärettömän tärkeitä tällä oppien polulla. Enkä ole katkerakaan. Joitain asioita kuitenkin tekisin toisin. Eläisin enemmän. Välillä nimittäin tuntuu siltä, että on myöhäistä.
Mutta silloin kun itse olin heidän kengissään, olin vähän arka. En uskaltanut. Olen aina tehnyt asiat omalla tavallani ja ollut vähän vastarannan kiiski, mutta isojen, elämää mullistavien asioiden kohdalla olen ollut hieman nössykkä. Eikä se haittaa. Jokainenhan on sellainen kuin on ja oma polku on rämmittävä.
Väkisinkin silti uppoudun ajatuksiin, mitä jos? Entäpä, jos saisin nyt uuden mahdollisuuden, kaikella tällä elämänkokemuksella ja palaisin aikaan ennen pitkiä parisuhteita, koiraa.. Mitkä askeleet ottaisin?
Mitä sinä muuttaisit?
Rakkautta,
Pinja
Koko elämä edessä, mietin. Kaikki ne isot valinnat vielä tekemättä. Väkisinkin pohdin sitä, millaisia valintoja itse tekisin, jos tietäisin sen mitä tänä päivänä tiedän. Monia asioita en vaihtaisi, koska tiedän niiden olleen äärettömän tärkeitä tällä oppien polulla. Enkä ole katkerakaan. Joitain asioita kuitenkin tekisin toisin. Eläisin enemmän. Välillä nimittäin tuntuu siltä, että on myöhäistä.
Mutta silloin kun itse olin heidän kengissään, olin vähän arka. En uskaltanut. Olen aina tehnyt asiat omalla tavallani ja ollut vähän vastarannan kiiski, mutta isojen, elämää mullistavien asioiden kohdalla olen ollut hieman nössykkä. Eikä se haittaa. Jokainenhan on sellainen kuin on ja oma polku on rämmittävä.
Väkisinkin silti uppoudun ajatuksiin, mitä jos? Entäpä, jos saisin nyt uuden mahdollisuuden, kaikella tällä elämänkokemuksella ja palaisin aikaan ennen pitkiä parisuhteita, koiraa.. Mitkä askeleet ottaisin?
Mitä sinä muuttaisit?
Rakkautta,
Pinja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)