Pohdiskelin tässä ihmisten pelkoa muutosta kohtaan. Me kaikki pelkäämme jossain vaiheessa elämää, näin uskaltaisin väittää. Tällä kertaa pelko ei ollut omaani, mutta kosketti minua voimakkaasti välillisesti, joten pääsin näkemään pelkoa hieman toisesta näkökulmasta.
Muutos pelottaa, koska ihmiset keskittyvät panikoimaan niitä asioita, joista joutuvat, oletettavasti, luopumaan. Sanon oletettavasti, koska eihän kukaan tiedä varmasti, mistä oikeasti joutuu luopumaan. Muutosta ei tietenkään tapahdu, jollei jostain luovu. Usein kuitenkin käy niin, että luopuminen koskettaa hyvin pientä osaa asioista ja niiden tilalle saa jotain paljon parempaa. Myöhemmin ei edes välttämättä muista mistä luopui.
Otan tarkasteluun nyt parisuhteen. Kun kaksi ihmistä tapaa toisensa ja välillä on vahvaa kemiaa, saattaa toinen pelätä suhteen vakavoitumista. Usein päällimmäinen pelko liittyy oman vapauden menetykseen. On vaivalla saavuttanut tietyn tilan omassa itsessään, on vapaa tulemaan ja menemään niinkuin haluaa, ja sitten omasta ajasta pitäisi antaa toiselle. Tässä kohtaa pelon pyörteeseen tupsahtavat entiset suhteet ja epäonnistumiset. Miettii, miten ne edellisetkin puolisot veivät kaiken vapauden ja yhtäkkiä olikin pallo jalassa. Oletetaan, että tämä uusi on samanlainen, kuin kaikki edelliset, ja siinä kohtaa mennään metsään. Eihän sitä voi oikeasti tietää! Ja niin on sabotoitu hyvä juttu pelolla ennen, kuin tarina ehtii kunnolla edes alkaa.
Ihminen on mukavuudenhaluinen, eikä halua luopua saavutetuista eduista. Tästä syystä esimerkiksi huonosta parisuhteesta lähteminen on niin vaikeaa. On mukavaa, kun kotona on joku odottamassa, vaikka homma vähän hiertääkin. On mukavaa, kun toinen luo turvaa, eikä tarvitse pärjätä yksin. On myös ihanaa, kun ei tarvitse heittäytyä tyhjän päälle ja kohdata pelkojaan ja haasteitaan. Voi lillua mukavuuden pilvenhattaralla ilman kivuliasta kasvua.
Kehotan kaikkia hyppäämään täysillä syvään päähän, vaikka vähän pelottaakin. Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että henkiin olen jäänyt. Ja lopulta saanut enemmän, kuin mistä olen joutunut luopumaan.
Aurinkoa ja rakkautta pelosta huolimatta,
Pinja