Päiviä jolloin on liikaa jopa itselleen

Erityisherkkyys voi olla läheisille välillä vähän liikaa. Kun mieliala vaihtuu päivän aikana ääripäästä toiseen, eikä toisen pään sisään pääse, jotta näkisi mitä siellä tapahtuu.

Trust me, et edes haluaisi. On nimittäin päiviä, jolloin on jopa itselleen liikaa. Sellainen päivä on tänään.  Päivä jolloin ei saa otetta. Ei ole varma kuka ohjaa, mutta minä se en ainakaan ole! Unohtaa pyykit koneeseen ja ei kykene muistamaan niitä asioita joita oli suunnitellut tänään tehdä. Toisaalta mitä sen väliä, ei niitä saisi aikaiseksi aloittaa kuitenkaan. Unohtuu tuijottamaan tyhjyyteen. Mitähän olin tekemässä?

Vanhat asiat, muiden sanomiset pyörii päässä. Perus kauraa erityisherkälle; vatvotaan vanhoja juttuja päässä uudelleen ja uudelleen. Asioita, joille ei tässä kohtaa voi mitään, ja joita ei muutenkaan pitäisi ottaa enää puheeksi. Vanhoja riitoja. Sitä, miten joku sanoi jotain. Äänenpaino, artikulaatio, rivien välin merkitys. Tällaisena päivänä olettaa koko ajan jotain, yleensä sitä pahinta, ja ihan turhaan. Ei näe kokonaiskuvaa - metsää puilta.

Kyllä hormonitoiminta on vaan niin ihanaa yhdistettynä erityisherkkyyteen. Ja siihen vielä kuun ja planeettojen kierto päälle. Soppa on valmis.

Olisi ihanaa painaa aivoista off- nappulaa, ja vain olla. Tyhjyydessä. Mutta sellaista ei valitettavasti ole. Ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää meditoida ja sitä kautta tyhjentää hetkeksi möly pään sisältä. Hyväksyä se, että tänään olen liikaa jopa itselleni ja vetäydyn omaan tilaan, pakoon maailmaa.




Rakkautta (nimellisesti, sillä tänään ei ole mitään annettavaa),

Pinja

Musiikin voima

Eilen ja tänään olen harhauttanut itseäni äänellä, musiikilla. Tietyt biisit saavat ajattelemaan jotain tiettyä hetkeä, tai voimabiisi repeatillä toimii buustaajana. Mutta sitten, kun on riittävän paha olla, kuuntelen rockia. Lapsuuden ystävän bändiä, ainoaa rockia jonka kelpuutan edes niihin pahan olon hetkiin. Se on niin raivokasta, että saa vietyä huomion hienosti muualle. Fyysiset oireet kyllä tunnistaa. Sen miten sielua puristaa, mutta päähän ei mahdu yhtään ajatusta koska musiikki pauhaa, kuinka vapauttavaa. Mutta kuinka hiljaista tuleekaan, kun musiikin keskeyttää?

Todella hiljaista. Kuin olisi tyhjiössä. Pää alkaa täyttyä ajatuksista, niitä ei voi enää paeta. Fyysinen tuska alkaa hellittää, koska on muita väyliä kokea pahaa oloa. Tunne leviää koko kroppaan ja vähän laimenee. Pää lyö tavallaan edelleen tyhjää. Rauha saavuttaa fyysisen olemuksen. Tunteet alkavat löytää sanoja, joilla muodostua lauseiksi. Lauseiden avulla jumissa ollut paha olo pääsee ulos.

Kyllä ihmismieli vaan on ihmeellinen ja musiikin voima ällistyttävä.

Rakkautta myös vaikeiden aikojen keskelle,

Pinja