Eilen ja tänään olen harhauttanut itseäni äänellä, musiikilla. Tietyt biisit saavat ajattelemaan jotain tiettyä hetkeä, tai voimabiisi repeatillä toimii buustaajana. Mutta sitten, kun on riittävän paha olla, kuuntelen rockia. Lapsuuden ystävän bändiä, ainoaa rockia jonka kelpuutan edes niihin pahan olon hetkiin. Se on niin raivokasta, että saa vietyä huomion hienosti muualle. Fyysiset oireet kyllä tunnistaa. Sen miten sielua puristaa, mutta päähän ei mahdu yhtään ajatusta koska musiikki pauhaa, kuinka vapauttavaa. Mutta kuinka hiljaista tuleekaan, kun musiikin keskeyttää?
Todella hiljaista. Kuin olisi tyhjiössä. Pää alkaa täyttyä ajatuksista, niitä ei voi enää paeta. Fyysinen tuska alkaa hellittää, koska on muita väyliä kokea pahaa oloa. Tunne leviää koko kroppaan ja vähän laimenee. Pää lyö tavallaan edelleen tyhjää. Rauha saavuttaa fyysisen olemuksen. Tunteet alkavat löytää sanoja, joilla muodostua lauseiksi. Lauseiden avulla jumissa ollut paha olo pääsee ulos.
Kyllä ihmismieli vaan on ihmeellinen ja musiikin voima ällistyttävä.
Rakkautta myös vaikeiden aikojen keskelle,
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti