#metoo

Totta puhuen, en todellakaan tiedä mistä kyseinen tempaus sai alkunsa, en nimittäin seuraa uutisia. En aluksi ajatellut edes reagoida asiaan, sillä koin että seksuaalisuuteni on omani, enkä halua levitellä koko sosiaaliselle medialle sitä faktaa että olen kokenut monenlaista, sanotaan nyt vaikka seksuaalista epäarvostusta elämäni aikana. Sitten kuitenkin tajusin, että siitähän tässä on kyse. Sinun henkilökohtainen seksuaalisuutesi ei ole enää vain ja pelkästään sinun, mikäli siihen on joku kajonnut. #metoo

Kaveri linkitti Facebookissa erään linkin, jossa käytiin keskustelua siitä, miten jokainen lähestymisyritys on naiselle jollain tapaa raskasta. Et voi koskaan tietää millä mielellä toinen tulee tilanteeseen ja vetääkö herneen nenään, kun kieltäydyt. Tilanteessa piilee vaara joka ikinen kerta, sillä mies on usein naista isompi ja vahvempi. Jos tuo mies päättää ottaa sen mitä tuli hakemaan, vaikka kieltäytyisit, et välttämättä voi asialle juuri mitään. Tätä tunnetta harva mies varmaan ymmärtää, sillä tätä harvemmin tapahtuu miehille, vaikka miehetkin valitettavasti kohtaavat elämässään seksuaalista häirintää.

Tästä päästäänkin tilanteeseen, jossa olin pari viikkoa sitten. Kävelin yksin, yöllä, tyhjällä kadulla, vieraassa maassa. Pelottiko? No vähän, täytyy myöntää. Pelko sinällään on ehkä väärä sana, mutta sanotaan näin, että olin varuillani, koko matkan. Alunperin matkaa suunnitellessa jo mietin, että haluan olla kävelyetäisyydellä tapahtumapaikalta, sillä en ole erityisen innostunut ottamaan taksia yön pimeinä tunteina. Toinen juhlapaikoista oli kuitenkin hieman kauempana kuin olin kuvitellut ja bileet loppuivat vasta neljän jälkeen, jolloin kaupunki oli jo hiljentynyt.

Yksin matkustava, tai yön pimeydessä yksin kävelevä nainen joutuu siis miettimään sellaisia asioita, joita miehen ei tarvitse. Ja jokainen kerta, kun asiaa joutuu edes miettimään, on mielestäni #metoo tilanne. Se on mielestäni väärin. Todella väärin.

En todellakaan tiedä miten tämä ilmiö kitketään pois maailmasta. Toivon hartaasti, että joku viisaampi tietää. Sen kuitenkin tiedän, että USAn nykyinen presidentti ei ainakaan omalla käytöksellään vie asiaa oikeaan suuntaan. Ja se on minusta surullista.




Rakkautta,

Pinja

Naiseuden matka

Tämä kolmevuotinen naiseuden matka on opettanut joka päivä jotain uutta, eikä edelleenkään lakkaa hämmästyttämästä. Oikeastaan koko elämä on naiseuden matka, mutta olen viimeiset kolme vuotta käyttänyt aiemmin pieleen menneiden asioiden korjaamiseen ja naiseuden etsimiseen.

Kolme vuotta sitten lähdin keräämään naiseuttani pitkin maailmaa, pala palalta. Tuolloin en sitä tosin tajunnut. Bali, Malaga, Kapkaupunki, ja viimeisimpänä Monaco. Mun naiseus tuntuu olevan aika kansainvälistä sorttia ja tykkää kovasti tanssia. Viimeisen palan omasta Jumalattarestani löysin Monacosta. Siellä se nautiskeli champanjaa viiden tähden hotellissa. Go figure. Jotenkin ei yllätä yhtään, kun katsoo matkaa täältä taaksepäin. Se Monacon nainen tietää oman arvonsa. Tämä nainen minussa tietää oman arvonsa. Ei myöskään yhtään yllätä, että viimeisin pala, jonka löydän liittyy vahvasti itsensä arvostamiseen ja oman arvon tuntemiseen. Sen kanssa olen tehnyt ehkä eniten töitä.

Tästä on nyt kuukauden verran aikaa, kun löysin viimeisen palasen ja tunsin itseni kokonaiseksi. Mahtava tunne, voin kertoa. Mutta.. Eipä matka päättynytkään siihen. Ensimmäisen viikon jälkeen suomen energia iski kovaa, eikä täällä kukaan kohdellutkaan sillä tavoin, kuin arvolleni oli mielestäni sopivaa. Ihmiset eivät olleet maagisesti muuttuneet matkani aikana. Ei, täällä ei edelleenkään kukaan pitänyt ovea auki, ja vielä vähemmän kutsuttiin nimellä 'madame'. Tuntui, että olin epäonnistunut.

Taiteilin kuin trapetsitaiteilija, jotta saisin pidettyä jumalatar-energian hyppysissäni. Pelkäsin sen valahtavan sormien läpi hetkenä minä hyvänsä. Oivalsin, että tätäkin asiaa pitää opetella, ihan samalla tavoin, kuin mitä tahansa uutta asiaa. Ei mikään asia muutu rutiiniksi yhdessä yössä.

Olen nyt muutaman viikon harjoitellut ja tämä alkaa sujumaan. Sittemmin tajusin myös sen, että naiseushan on jatkuvassa muutoksessa. Jonain päivänä menen naimisiin ja otan itselleni uuden sukunimen, miehen sukunimen. Naiseuden kriisille oivallinen paikka. Toivottavasti saan myös kokea äitiyden. Taas uusi naiseuden kriisin mahdollisuus. Naisena oleminen tuntuu siis olevan jatkuvaa itsensä uudelleen löytämistä, mutta uskon, että kun sen on kerran tehnyt kunnolla ja perusteellisesti, tietää seuraavalla kerralla mistä etsiä. Vaikka sieltä Monacosta.

Tänään opin myös sen, että meillä kaikilla on haavoja. Mikäli rakennat muurin suojaksi, annat itsellesi tavallaan puudutuksen, jotta haavoihin ei satu, mutta siellä ne ovat silti. Vanhat haavat hyvin hoidettuna muuttuvat kauniiksi arviksi. Ole ylpeä jokaisesta säröstä ja arvesta, ne kertovat tarinaa sinusta ja elämästäsi. Ne tekevät sinusta mielenkiintoisen. Mutta älä peitä avohaavaa. Suojaa se ennemmin rakkaudella, hyväksyen ja jonain päivänä saat nähdä miten haava on kasvanut umpeen ja jäljellä on tuskin huomattava, kaunis arpi. Ja muista, että olet täydellinen juuri tuollaisena, sopivan epätäydellisenä!




Rakkautta,

Pinja

Muutama sana erityisherkkyydestä

Erityisherkkyys alkaa olla nykyään jo tunnetumpi käsite, mutta edelleenkään kaikki eivät tiedä mitä erityisherkkyys tarkoittaa.

En pidä siitä, kun erityisherkät leimataan vaikeiksi. Jopa jotkut erityisherkät itse tuovat asian esiin vain negatiivisessa valossa. Erityisherkkyys ei ole sairaus, vaan aistiärsykeherkkyys, joka parhaimmillaan on elämää rikastuttava piirre. Itselleni oli aikanaan todella iso helpotus, kun sain kaikelle sille nimen, mitä koin. Pohdin miksi niin monet kokevat erityisherkkyyden taakkana ja tajusin, että itse olen muokannut oman arkeni erityisherkkyyttä silmällä pitäen itselleni sopivaksi, pehmeäksi.

Olen valinnut asuinpaikan joka on lähellä metsää, kodin jossa ei ole suoraa valoa vaan sen sijaan jouluvaloja tai yksittäisiä pöytävalaisimia, työn joka mahdollistaa myöhäiset aamut, ainakin ajoittain, itselleni sopivia harrastuksia joista saan voimaa; hyvä esimerkki on päivittäinen jooga. Lisäksi olen kerännyt rakastavan ja pehmeän ystäväpiirin ympärilleni, jossa ihmiset osoittavat välittämistä halaamalla. Halaan lähes päivittäin ja se on mielestäni todella iso voimavara elämässä.

Erityisherkän tulee ymmärtää, ettei hän voi yrittää elää normaalin rytmin mukaan, vaan hänen pitää luoda oma rytminsä. Pehmeämpi, sallivampi, rauhallisempi rytmi.

Huomasin tämän kantapään kautta lauantaina, kun heräsin normaalia aiemmin töihin, lähdin kiireellä. Ja tultuani keikalta, sain lähteä melkein heti toiselle keikalle, taas kiireellä. Söin lennossa. Kello ei ollut edes kahta iltapäivällä, kun olin jo aivan poikki. Tällaisia päiviä varten minulla on kunnon vitamiinit. Erityisherkkä tarvitsee runsaan määrän mineraaleja palautuakseen edes normaalin päivän ärsykkeistä. Mikäli palautumista ei tapahdu yön aikana, rasitus kasaantuu. Itse en voi nipistää yöunista ja palautumisesta yhtä yötä enempää, enkä mielelläni oikein sitäkään. Joskus on kuitenkin pakko.

Elämässä on kyse kuitenkin pääasiassa omista valinnoista. Ei tarvitse kirota geneettisesti periytyvää herkkyyttää ja muuttaa keskelle metsää, yksin, sillä piirteitä eristyksestä voi tuoda ihan normaaliin kaupunkiarkeen. Tärkeintä on tehdä omasta kodista pehmeä pesä, johon käpertyä aistiärsykkeiltä karkuun.

Erityisherkkyys vaatii itsensä tuntemista. Se vaatii tutustumista itseensä ja tarpeisiinsa, sallivasti, omat haasteet tiedostaen. Erityisherkkä, joka tuntee itsensä ja näkee maailman positiivisten lasien läpi, pystyy elämään samanlaista elämää kuin muutkin, ainakin melkein, ja sehän riittää. ;) Tosin erityisherkkä haistaa, maistaa ja aistii tavoilla, joista tavikset voivat vain haaveilla, ja siinä piilee mielestäni koko jutun ydin; elämän rikkaus.

Rakkautta,

Pinja

Nainen on naiselle..

Mikä siinä on, että nainen on aina se, joka on ensimmäisenä arvostelemassa? Oli sitten kyse liian lyhyestä hameesta, rintavaon esittelystä tai niinkuin tällä kertaa siitä, että olen tanssinut liikaa saman miehen kanssa illan aikana.

En ole itsekään mikään pyhä Jeesus tässä asiassa! Olen arvostellut toista naista elämäni aikana. Monesti. Nykyään tosin näpäytän itseäni sormille sen harvan kerran, kun sitä tapahtuu. Harvoin, jos koskaan tullaan ajatelleeksi millaisia asioita toinen käy läpi juuri sillä hetkellä.

Otetaan esimerkiksi tämän illan tanssit. Pahoitin jonkun mielen hakemalla Herra Xää tanssimaan, useasti. Tämä vei tanssiaikaa pois joltain muulta. Tiedän sen. Ymmärrän kyllä, että muutkin haluavat tanssia komean miehen kanssa, joka osaa viedä. Silkkaa luksusta, sanoisin.

Mutta miettikö kukaan miksi minä hain kerta toisensa jälkeen tuota samaa miestä tanssimaan? Eipä tainnut. Ei ainakaan minulta kysynyt. Olisin nimittäin kertonut. Olisin kertonut, että olen vasta aloittanut, enkä uskalla hakea ketään muita, kuin tuttuja tanssimaan. Ei ole läheskään niin noloa jos mokaa tutun käsivarsilla. Olisin kertonut, että haluan oppia lisää, jotta voisin tanssia myös muiden kanssa ja jotta uskaltaisin hakea muitakin. Tämä vaatii kuitenkin sen, että pääsee tanssimaan. Olisin kertonut, että kukaan ei tunne minua, eikä sen takia hae minua tanssimaan. Osa hakee kerran, mutta ei välttämättä hae enää toiste. Ymmärrän senkin. Hakisinko itse? Olisin kertonut, että tänä iltana ei ollut paikalla juuri ketään tuttuja, mutta ensi kerralla tanssin muidenkin kanssa. Olisin myös kertonut, että minulla on missio oppia tanssimaan sen verran hyvin, ettei tarvitse joka kerta miettiä uskallanko hakea vai en. Olisin myös kertonut, että aion jatkossakin hakea miehiä tanssimaan, ärsyttää se muita tai ei. Sisälläni asuu nimittäin nainen, joka tietää mitä haluaa, ja se nainen haluaa tanssia!

Niin, jos vain olisivat kysyneet.. Olisin vastannut, että yritän tällä hetkellä lähinnä pysyä pinnalla, joten olisi tosi kiva, jos kukaan ei yrittäisi kivittää samalla kun yritän oppia uimisen taidon. Matka huipulle on kivinen, mutta menestyvän naisen tunnistaa siitä, että hän pitää toisen naisen puolta. Nainen on naiselle joko paras tuki, tai pahin vihollinen.

No hard feelings. Peace,


Pinja