Kuinkahan monta kertaa olen oikeasti aloittanut blogin? Omassa mielessäni vielä aika paljon useammin kuin oikeassa elämässä. Viimeksi jo ajattelin, että tästä tämä lähtee, mutta sitten elämä saapui mukaan kuvioon. Oli vuosi 2016, joka vaati jokaisen energiapisaran vain hengissä pysymiseen. Samalla takaraivoon tuli jyskyttämään tyyppi nimeltä ’pakko’. Olihan minulla hieno, maksettu blogialusta, niin kyllähän sitä tekstiäkin olisi pitänyt syntyä, eikö vaan? Useimmat varmasti tietää, että pakko tappaa käytännössä kaiken inspiraation. Ja niin kävi myös minulle.
Päätin nyt siis yrittää jälleen kerran uudelleen. Edelleen kamppailen sen asian kanssa, että valokuvaajalla pitäisi olla hienoja kuvia blogissaan, mutta yritän olla itselleni armollinen ja aloittaa tekstillä, sensuroimatta. Tekstiä nimittäin tuntuu olevan ihan jaettavaksi asti. Siis sen lisäksi, että kirjoitan päivittäin päiväkirjaa ja ahdistelen lähimpiä ystäviäni ääniviesteillä. Ja koska paras ystäväni tuntuu olevan sitä mieltä, että minulla on viisaita ajatuksia, ainakin ajoittain, tuumin että ehkä niitä olisi hyvä jakaa myös ulkopuolelle siltä varalta, että joku saa niistä ajatuksia itselleen.
Päätin alkuun pitää blogin salaisena, ihan vain siksi, etten sensuroisi mitään. Sittemmin kuitenkin blogialustaa muokatessani huomasin, miten hankalaksi se tekee asiat, joten päädyin vain elämään toivossa, ettei tätä kukaan löydä! Vaatii nimittäin käsittämättömän paljon rohkeutta olla sydän täysin auki. Turpaan on tullut niin monta kertaa, että vaatii hieman harjoittelua pitää sydän avoinna joka ikinen hetki, olla juuri sellainen kuin on. Ja puhua asioista ääneen.
Tervetuloa kurkistamaan pääni sisälle. Naiseuden kipuiluihin ja henkiseen kasvuun, seksuaalisuuden kukkaan puhkeamiseen, jumalattaren esiintuomiseen, kaikkeen siihen mitä naiseuteen kuuluu. Toivon, että tekstit herättävät pohdintaa ja saat uusia näkökulmia, joita peilata omaan elämääsi. Näkökulmia nimenomaan, totuuksia minulla ei nimittäin ole. Nämä ovat totuuksia ainoastaan minulle, juuri tässä hetkessä. Jaetaan ajatuksia ja kasvetaan yhdessä.
Rakkautta ja valoa,
Pinja
Päätin nyt siis yrittää jälleen kerran uudelleen. Edelleen kamppailen sen asian kanssa, että valokuvaajalla pitäisi olla hienoja kuvia blogissaan, mutta yritän olla itselleni armollinen ja aloittaa tekstillä, sensuroimatta. Tekstiä nimittäin tuntuu olevan ihan jaettavaksi asti. Siis sen lisäksi, että kirjoitan päivittäin päiväkirjaa ja ahdistelen lähimpiä ystäviäni ääniviesteillä. Ja koska paras ystäväni tuntuu olevan sitä mieltä, että minulla on viisaita ajatuksia, ainakin ajoittain, tuumin että ehkä niitä olisi hyvä jakaa myös ulkopuolelle siltä varalta, että joku saa niistä ajatuksia itselleen.
Päätin alkuun pitää blogin salaisena, ihan vain siksi, etten sensuroisi mitään. Sittemmin kuitenkin blogialustaa muokatessani huomasin, miten hankalaksi se tekee asiat, joten päädyin vain elämään toivossa, ettei tätä kukaan löydä! Vaatii nimittäin käsittämättömän paljon rohkeutta olla sydän täysin auki. Turpaan on tullut niin monta kertaa, että vaatii hieman harjoittelua pitää sydän avoinna joka ikinen hetki, olla juuri sellainen kuin on. Ja puhua asioista ääneen.
Tervetuloa kurkistamaan pääni sisälle. Naiseuden kipuiluihin ja henkiseen kasvuun, seksuaalisuuden kukkaan puhkeamiseen, jumalattaren esiintuomiseen, kaikkeen siihen mitä naiseuteen kuuluu. Toivon, että tekstit herättävät pohdintaa ja saat uusia näkökulmia, joita peilata omaan elämääsi. Näkökulmia nimenomaan, totuuksia minulla ei nimittäin ole. Nämä ovat totuuksia ainoastaan minulle, juuri tässä hetkessä. Jaetaan ajatuksia ja kasvetaan yhdessä.
Rakkautta ja valoa,
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti