Ruoho on vihreää siellä missä sitä kastelee

Oli pakko kirjoittaa muutama lause tämän illan tapahtumista..

Olin ravintolassa ystävieni kanssa nautiskelemassa lasillista viiniä, kun huomasin että viereisen pöydän mies tsiigaili mua. Vaihdettiin muutamia katseita, vaikkei hän ihan mun tyyppiä ollutkaan. Kunnes huomasin, että sormessa kiilteli sormus. Vihki- tai kihlasormus, eipä niin väliä kumpi. Sormus se oli anyway.

Mies ei lopettanut tuijottelua, kun oli kerran alkuun päässyt. Viinikin saattoi jo hieman vaikuttaa ja tuoda lisää itsevarmuutta. Pitkiä katseita, liian pitkiä varatulta mieheltä. Huomasin hänen katselevan silloinkin, kun hän ei ehkä tajunnut minun huomanneen. Erityisherkkyyden etuja; tiedät varmasti kun joku tuijottaa.

Tilanne sai minut lähinnä surulliseksi. Pystyin hyvin nopeasti keittiöpsykologin tutkinnolla päättelemään, että kotona on jonkin sortin haastetta tai ongelmaa. Jos tuo kyseinen mies olisi mennyt kotiinsa, katsonut vaimoaan samalla intensiteetillä, kuin hän katsoi minua, olisi vaimo luultavasti vastannut jollain tapaa katseeseen. He yhdessä olisivat katsoneet toisiaan ja tulleet nähdyksi. On nimittäin ehkä kaunein asia maailmassa katsoa kumppaniaan ja nähdä hänet, juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi. Nähdyksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaan ruoho on vihreää siellä missä sitä kastelee! Ja jos oma nurmikko on kuivan ruskeaa, kannattaa ehkä katsoa peiliin. Ei se nurmikko vaihtamalla parane. Uusikin nurmikko kuolee jollei sitä kastele säännöllisesti.

Pitäkää ihmiset huolta parisuhteistanne ennen kuin on liian myöhäistä. Pystyyn kuollutta nurmikkoa on hankala tekohengittää takaisin eloon.


Rakkautta,
Pinja