Päivitin Instaan kuvan, johon kirjotin "pitkiä kesäöitä odotellessa" ja aloin miettiä, mitä oikeastaan odotan kesältä.
No, niitä kesäöitä tietty! Lämpimissä kesäöissä on jotain niin kutkuttavan romanttista, ettei oo tosikaan. Suomiromantiikka puree kyllä tähän romantikkoon ihan täysillä.
Kesä on mulle aikaa, jolloin voi keventää. Ihan kaikkea. Yleensä ruoka kevenee, vaatekerrasto kevenee, mielikin kevenee. Se hieman takakireä muija kaikkoaa johonkin kesäyöhön ja palaa vasta syksyn tullen. Kesässä, kuoharissa ja jäätelössä on jotain niin kuplivan kutkuttavaa. Koskaan ei voi tietää keneen törmää. Parasta Helsingin kesässä onkin just se, kun ei oo kiire mihinkään ja törmäät johonkin tyyppiin ja lopulta päädyt juttelemaan tunneiksi lasillisen ääressä ja huomaat ajankulun vasta, kun aurinko alkaa hiipiä mailleen. Tai päädyt tuijottelemaan auringonlaskua, ehkäpä jonkun kainalossa. Tai sit yksin. Sekin on ihan jees nimittäin. Tai se tunne, kun upotat varpaat rantahiekkaan ja pistät tanssiksi. Yöllä tai päivällä.
Kesään kuuluu ehdottomasti myös pieni kesäromanssi. Flirttaileva ja kevyen kutkuttava. Yhteiset pyöräretket, luonto, rantahiekka, kainalo ja tuhannet suudelmat. Ihan niinkuin jostain suomileffasta. Tosin mun kohdalla ehkä pienellä espanjatwistillä, kun en ihan blondista suomineidosta mee (kiitos kampaajan ja tumman hiusvärin).
Mä herään eloon keväällä, kun luonto alkaa kukkia. Siis sen jälkeen, kun selviän hengissä siitepölykaudesta. Oon kevään lapsi ja ehkä siksi ponnistan sieltä mullasta kasvien tavoin. Kesä on ehdottomasti mulle elämän parasta aikaa ja yritän joka vuosi oppia säilyttämään sen ilon koko vuoden. Toistaiseksi vähän huonolla menestyksellä, mutta aion sitkeästi yrittää uudelleen.
Pitkiä kesäöitä odotellessa. Toivottavasti törmätään ja nautitaan lasilliset kuohuvaa lämpimässä kesäyössä, kun kenelläkään ei ole kiire mihinkään.
Kutkuttavan kuplivin terkuin,
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti